Maalaamo voi olla ATEX-kohde, mutta pelkkä maalien palavuus ei vielä kerro, kuinka laaja räjähdysvaara todellisuudessa on. Käyttöturvallisuustiedote antaa tärkeää tietoa aineen syttyvyydestä ja muista ATEX-arvioinnissa tarvittavista ominaisuuksista, mutta maalaamon ATEX-arviointi rakentuu prosessista, käyttömääristä, ilmanvaihdosta ja tilan rakenteesta. Siksi räjähdyssuojausasiakirja ei ole pelkkä paperi, johon merkitään tilaluokka (Zone) 1 tai tilaluokka 2. Se on kokonaisuus, joka ohjaa turvallista työskentelyä ja laitevalintoja.
Miksi maalaamon ATEX-arviointi alkaa kemikaaleista?
Ensimmäinen askel on selvittää, mitä maaleja, lakkoja, ohenteita ja puhdistusaineita maalaamossa käytetään. Liuotinpohjaiset tuotteet vapauttavat palavia höyryjä; ruiskutus voi lisäksi muodostaa sumua, joka käyttäytyy eri tavalla kuin pelkkä höyry. Jauhemaaleissa taas päähuomio siirtyy usein palavaan pölyyn.
Pelkkä tuotenimi ei riitä. Arvioinnissa tarvitaan tieto siitä, missä ja miten aineita käsitellään: sekoitetaanko maalia avoimessa astiassa, ruiskutetaanko kammiossa, pestäänkö pistoolit erillisessä pesupaikassa ja missä kemikaaleja varastoidaan. Käyttöturvallisuustiedotteet ovat tärkeä lähtötieto, mutta ne eivät yksin määrää tilaluokitusta.
Hyvä lähtötieto sisältää myös käyttömäärät ja rytmin: onko ruiskutus jatkuvaa vuorotyötä vai satunnaista korjausmaalausta, avataanko ohennesäiliöitä päivittäin ja kuinka suurina erinä maalia sekoitetaan. Nämä vaikuttavat siihen, kuinka kauan ja missä laajuudessa räjähdyskelpoinen seos voi esiintyä. Siksi maalaamon räjähdyssuojausasiakirja nojaa aina kohteen omaan toimintaan, ei geneeriseen “maalaamo = tilaluokka 1” -oletukseen.
Käytännön kysymykset maalaamossa:
- mitä maaleja, lakkoja, ohenteita ja puhdistusaineita käytetään
- missä ja miten niitä käsitellään
- kuinka paljon palavia höyryjä tai sumuja voi vapautua
- millainen ilmanvaihto ja kohdepoisto maalaamossa on
- voiko räjähdyskelpoinen ilmaseos muodostua jatkuvasti, normaalin toiminnan aikana vai vain poikkeustilanteessa
- missä tällainen ilmaseos voi esiintyä
- mitä syttymislähteitä kyseisellä alueella voi olla
Ruiskumaalaus on maalaamon keskeinen ATEX-riskikohta
Ruiskumaalaus erottaa maalaamon monesta muusta kemikaaleja käyttävästä tilasta. Ruiskutuksessa voidaan vapauttaa sekä palavia höyryjä että muodostaa palavaa maalisumua. Höyryt ja sumu eivät käyttäydy samalla tavalla: sumu voi levitä ruiskutussuihkun mukana, ja höyryt voivat kerääntyä tai laimentua ilmanvaihdon mukaan eri tavoin.
Siksi ruiskutuspiste, tyypillisesti maalauskammio, on usein maalaamon ATEX-arvioinnin ydin. Kohdepoiston toimivuus, ruiskutuksen kesto ja toistuvuus sekä kammion rakenne vaikuttavat suoraan siihen, missä ja kuinka kauan räjähdyskelpoinen ilmaseos voi esiintyä. Ilman ruiskutuksen erillistä tarkastelua maalaamon räjähdyssuojausasiakirja jää helposti liian yleiseksi ATEX-dokumentiksi.
Räjähdyskelpoisen ilmaseoksen muodostuminen
Kun kemikaalit ja prosessit on selvitetty, arvioidaan, voiko räjähdyskelpoinen ilmaseos muodostua. Oleellista on erottaa, esiintyykö seos jatkuvasti, ajoittain normaalitoiminnassa vai vain harvoin poikkeustilanteessa. Tämä erottelu ohjaa suoraan ATEX-tilaluokitusta.
Ruiskutuksen lisäksi maalaamossa on muita käsittelypisteitä, joilla vapautuminen voi olla erilaista. Sekoituspaikalla höyryjä voi muodostua lyhyitä aikoja, kun astioita avataan tai aineita annostellaan. Varaston osalta arvioidaan, tapahtuuko siellä ennakoitavia vapautumisia, kuten astioiden avaamista, aineiden siirtämistä, annostelua tai muuta käsittelyä. Pelkästään suljettujen pakkausten säilyttäminen on eri asia kuin aktiivinen käsittely; satunnainen pakkauksen rikkoutuminen ei automaattisesti tee varastosta ATEX-aluetta. Ilman näitä eroja tilaluokitus jää arvailuksi.
Ilmanvaihto ja prosessi ratkaisevat tilaluokan laajuuden
Maalaamon ilmanvaihto ja kohdepoisto vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti höyryt tai sumu laimenevat alle syttymisrajan. Hyvin toimiva maalauskammion poisto voi rajata räjähdysvaarallisen alueen pieneksi. Heikko tai epätasainen ilmanvaihto voi laajentaa alueen kammion ulkopuolelle tai sekoitustilan lattiatasoon.
Siksi sama kemikaali eri tiloissa ei tarkoita samaa ATEX-aluetta. Maalauskammio, maalin sekoituspaikka, ruiskujen pesupaikka ja kemikaalien varastointi eivät automaattisesti muodosta yhtä ja samaa tilaluokkaa. Tilaluokitus perustuu kyseisen prosessin ja ilmanvaihdon todellisiin olosuhteisiin, ei siihen, että tilassa ylipäätään käytetään palavia kemikaaleja.
Maalaamon tilaluokitus käytännössä
ATEX-sääntelyssä räjähdysvaaralliset tilat luokitellaan sen mukaan, kuinka todennäköisesti ja kuinka kauan räjähdyskelpoinen ilmaseos esiintyy. Kaasuille ja höyryille käytetään yleensä tilaluokkia 0, 1 ja 2; pölyille tilaluokkia 20, 21 ja 22. Maalaamossa tyypilliset kysymykset liittyvät siihen, onko alue jatkuvasti höyrypitoinen, esiintyykö seos normaaliruiskutuksen aikana vai lähinnä häiriötilanteessa.
Käytännössä maalaamon tilaluokituspiirros näyttää usein useita eri alueita samassa hallissa. Kammion sisätila, kammion oviaukkojen läheisyys, sekoituspiste, pesupaikka, varastokaappi ja mahdollinen kuivausalue arvioidaan erikseen. Jos ilmanvaihto on mitoitettu oikein ja toimii luotettavasti, alueet voivat olla selvästi rajattuja. Tilaluokituksessa huomioidaan normaalin toiminnan lisäksi asiaankuuluvat ennakoitavat häiriö- ja poikkeustilanteet sekä niiden vaikutus räjähdyskelpoisen ilmaseoksen muodostumiseen.
Hyvin tehty tilaluokitus kohdentaa ATEX-vaatimukset sinne, missä niitä todella tarvitaan. Näin vältetään sekä aliarviointi että turha ylihankinta: Ex-laitteita ei tarvitse ostaa alueille, joilla räjähdysvaarallista tilaa ei todellisuudessa ole. Tämä on myös RISKRAMIn keskeinen käytännön viesti: suojaus suunnataan riskin mukaan.
Esimerkki: Maalauskammion sisätila voi olla tiukemmin luokiteltu kuin viereinen kuivausalue tai käytävä, jos ilmanvaihto ja prosessit eroavat. Sekoituspiste voi olla oma alueensa, ja pesupaikka vielä erikseen. Koko hallin määrittäminen samaksi tilaluokaksi ei välttämättä kuvaa maalaamon todellisia olosuhteita.
Syttymislähteet, laitteet ja työskentelytavat
Kun tilaluokat on määritelty, arvioidaan syttymislähteet: sähkölaitteet, staattinen sähkö, kuumat pinnat, mekaaniset kipinät ja tulityöt. Räjähdysvaarallisilla alueilla käytettävien laitteiden ja suojausjärjestelmien on sovelluttava kyseisen alueen olosuhteisiin ja tilaluokkaan. Samalla tarkastellaan työskentelytapoja: saako alueella käyttää tavallista puhelinta, miten maadoitus hoidetaan ja miten tulityöt lupamenettelyllä hallitaan.
Maalaamossa syttymislähteitä löytyy usein juuri sieltä, missä höyryt tai sumu voivat esiintyä: valaisimista, pistorasioista, tuulettimista, lämmittimistä, kannettavista työkaluista ja staattisen sähkön purkauksista ruiskutuksessa tai sekoituksessa. Jos tilaluokitellulla alueella on tavallisia sähkölaitteita, dokumentissa pitää joko perustella, miksi alue ei ole enää luokiteltu, tai suunnitella laitteen vaihto / suojaus. Pelkkä “olemme aina tehneet näin” ei riitä valvonnan tai vakuutuksen näkökulmasta.
Räjähdyssuojausasiakirja kokoaa nämä asiat yhteen. Suomen valtioneuvoston asetus 576/2003 edellyttää, että työnantaja selvittää ja arvioi räjähdysvaaran, luokittelee räjähdysvaaralliset tilat sekä laatii ja pitää ajan tasalla räjähdyssuojausasiakirjan. Asiakirjassa kuvataan muun muassa räjähdysvaaran määrittely ja merkityksen arviointi, luokitellut tilat sekä se, että työpaikka, työvälineet, varoituslaitteet ja niiden käyttö ja kunnossapito on järjestetty turvallisesti.
Räjähdyssuojausasiakirja on kokonaisuus, ei vain tilaluokka merkintä
Maalaamon räjähdyssuojausasiakirjan punainen lanka on selkeä ketju:
- Maalaamossa käytettävät kemikaalit
- Räjähdyskelpoisen ilmaseoksen muodostumisen arviointi
- Ilmanvaihdon ja prosessin tarkastelu
- Tilaluokitus
- Syttymislähteiden hallinta
- Laitteiden ja työskentelytapojen arviointi
- Räjähdyssuojausasiakirja
Kun ketju on kunnossa, asiakirja osoittaa, että räjähdysvaarat on arvioitu ja tarvittavat järjestelyt määritelty, sekä toimii käytännön ohjeena henkilöstölle ja urakoitsijoille. Jos ketjusta puuttuu lenkkejä, esimerkiksi ilmanvaihtoa, ei ole arvioitu tai tilaluokitus on kopioitu “tyypillisestä maalaamosta”, asiakirja ei ohjaa oikeisiin toimenpiteisiin. Lue myös räjähdyssuojausasiakirjan tyypilliset kompastuskivet.
Asiakirjaa ei tehdä vain uuden maalaamon perustamisessa
Räjähdyssuojausasiakirjaa ei tehdä vain uuden maalaamon perustamisvaiheessa. Asetuksen mukaan se on tarkistettava, jos työskentelytilaa, työvälineitä tai työjärjestelyjä muutetaan olennaisesti. Käytännössä päivitys on ajankohtainen esimerkiksi silloin, kun:
- otetaan käyttöön uusia maaleja, ohenteita tai puhdistusaineita
- ilmanvaihtoa tai kohdepoistoa muutetaan
- lisätään sekoituspiste, pesupaikka tai varasto
- ruiskutusmenetelmä tai tuotantomäärät muuttuvat merkittävästi
- tilaluokitelluilla alueilla vaihdetaan laitteita tai valaistusta
Jos et ole varma, onko arviointi ajan tasalla, aloita räjähdysvaaran pikatestillä ja pyydä tarvittaessa asiantuntija-arvio.
Entä jauhemaalaamo?
Jauhemaalaamossa ATEX ei automaattisesti tarkoita “liuotinhöyryjä”. Räjähdysvaara voi liittyä palavaan pölyyn: jauheen leviäminen, suodattimet, syklonit, siilot ja puhdistustyöt muuttavat arvioinnin painopistettä. Logiikka on kuitenkin sama: selvitetään, missä ja milloin räjähdyskelpoinen seos voi esiintyä, luokitellaan tilat ja hallitaan syttymislähteet.
Vastaavaa pölyriskin logiikkaa käsitellään myös artikkelissa räjähdyssuojaus puusepänteollisuudessa.
Yhteenveto: kohdenna ATEX sinne, missä sitä tarvitaan
Maalaamon ATEX-riskejä ei kannata arvioida pelkästään kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteiden perusteella. Räjähdysvaaran laajuuteen vaikuttavat myös prosessi, käyttömäärät, ilmanvaihto, työmenetelmät ja tilan rakenne.
Räjähdyssuojausasiakirjan perustana oleva tilaluokitus kannattaa tehdä todellisten käyttöolosuhteiden perusteella. Näin ATEX-vaatimukset kohdennetaan niille alueille, joilla niitä todella tarvitaan, eikä Ex-laitteita hankita alueille, joilla räjähdysvaarallista tilaa ei ole.